Seurantaohjelma kattaa Norjan, Suomen ja Venäjän raja-alueen, jonka vedet laskevat eri reittejä pitkin Pohjoiseen jäämereen. Raja-alue sijaitsee kaakosta pohjoiseen kaartavan suuren Maanselän vedenjakajan itä- ja koillispuolella.
Merkittävimmät ihmistoiminnan vaikutukset vesistöihin ovat Petsamon alueen kaivos- ja metalliteollisuudesta tuleva rikki- ja raskasmetallikuormitus, sekä Inarijärven ja Paatsjoen säännöstely. Raja-alue altistuu myös haitallisten aineiden
kaukokulkeumalle.
Kaukokulkeuma
Kaukokulkeuma tarkoittaa ilman epäpuhtauksien leviämistä tuulten mukana laajalle alueelle kauas päästölähteistä. Kaukokulkeutuvia haitta-aineista ovat esimerkiksi raskasmetallit ja rikkidioksidi.
Erityisesti arktiselle alueelle päätyy kaukokulkeutuvia ympäristömyrkkyjä.
Lähes kaikki ympäristöön tuleva kuormitus päätyy ennemmin tai myöhemmin vesistöön. Osa kuormituksesta päätyy suoraan vesistöihin esimerkiksi teollisuuden jätevesinä. Paatsjoen alajuoksu altistuu laajamittaisen kaivostoiminnan ja metalliteollisuuden päästöille, jotka uhkaavat eliöstön hyvinvointia. Yksi eniten saastuneimmista vesistä on Kuetsjärveen laskeva verrattain pieni Kolosjoki, sillä sulaton jätevedet valuvat jokisuuhun. Toinen erittäin pahasti saastunut alue on kaivos- ja metalliteollisuuslaitosten välitön ympäristö vesistöineen.
Suoran vesistökuormituksen lisäksi saastumista tapahtuu ilmateitse. Ilmansaasteet päätyvät laskeuman mukana joko suoraan tai maaperän kautta lähialueiden vesistöihin ja osa leviää kaukokulkeumana laajemmalle. Inarin–Paatsjoen alueella ilmateitse kulkeutuvat saasteet vaikuttavat merkittävimmin suoralta kuormitukselta turvassa olevilla pienten järvien alueilla sekä alueilla, jotka sijaitsevat tuulensuunnassa päästölähteiden yläpuolella tai joilla ei ole lainkaan vesiyhteyttä Paatsjokeen. Suoraan tai ilman kautta vesistöihin tulevan kuormituksen lisäksi maaperään kohdistuvan kuormituksen saasteet huuhtoutuvat vesistöihin joko pintavaluntana tai maaperää pitkin.
Maa- ja metsätalouden vaikutukset alueen vesistöihin vaihtelevat maittain. Suomen puolella valtaosa metsistä sijaitsee suojelualueilla ja metsätalouden vaikutus ympäristöön on vähäinen. Norjan ja Venäjän puolella suojeltuja metsäalueita on Suomea vähemmän, ja metsätaloutta harjoitetaan yleisemmin. Maataloutta on Suomen ja Venäjän alueilla hyvin vähän, mutta Norjan puolella on Paatsjoen läheisyydessä joitakin maatiloja.
AlueetInarijärvi
Alueella on hyvin erityyppisiä vesistöalueita. Pääosin ne ovat karuja, kirkasvetisiä ja puhtaita, mutta paikoitellen on myös humuksen tummiksi värjäämiä vesiä. Sekä jokien virtauksen että vallitsevien tuulten suhteen päästölähteiden yläpuolella sijaitseva Inarijärvi on suuri ja karu järviallas, jota säännöstellään. Inarijärven yli 3300 km:n rantaviiva on hyvin rikkonainen, ja sille ovat tyypillisiä nuoriksi kutsutut pitkät kapeat salmet. Rannat ovat pääasiassa kivisiä ja jyrkkiä, mutta myös suojaisia lahtia ja hiekkarantoja löytyy. Inarijärvi sijaitsee kallioperän vanhassa hautavajoamassa. Jääkauden lopulla järvi on ollut välillä osa jääjärveä ja muutaman sadan vuoden ajan myös osa Pohjoista jäämerta, kunnes maankohoaminen katkaisi meriyhteyden.
Paatsjoki
Inarijärvestä Jäämereen laskeva Paatsjoki on padotuista altaista muodostuva säännöstelty jokiuoma, jonka alajuoksu altistuu voimakkaasti teollisuuden päästöille. Suomen puolella sijaitsevan latvaosan jälkeen Paatsjoki virtaa jonkin matkaa Venäjän puolella ennen kuin se muodostaa 112 km matkalla rajan Venäjän ja Norjan välille ja laskee lopulta mereen. Paatsjokilaakson rikas luonnonympäristö pyritään säilyttämään alueella sijaitsevien kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden avulla. Idyllisen kokonaisuuden säilyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä alueen metalliteollisuuden saastepäästöt uhkaavat esimerkiksi vesistöjen pohjaeliöstöä ja kalakantoja.
Paatsjoen pääuomaa säännöstellään voimakkaasti, ja siihen on rakennettu yhteensä seitsemän vesivoimalaitosta. Tämä on hävittänyt joesta kosket ja vesiputoukset, ja nykyisin Paatsjoki muodostuukin etupäässä järvistä ja tekojärvistä, joita yhdistävät vain lyhyet jokiosuudet. Paatsjoen vesistö altistuu laajamittaisen kaivostoiminnan ja metalliteollisuuden päästöille. Petsenganikelin sulatot Nikkelissä ja Zapoljarnyissä ovat alueen merkittävimmät saastuttajat. Ne päästävät ilmaan ja sitä kautta vesistöihin suuria määriä pienhiukkasia, raskasmetalleja ja rikkidioksidia, jotka uhkaavat kalojen ja muun eliöstön hyvinvointia.
Kuetsjärvi, Vätsäri, Jarfjord
Pienemmille vesistöille on tyypillistä kallioperän happamuudesta ja maaperän ohuudesta johtuva happamoitumisherkkyys, joka voi kuitenkin vaihdella huomattavasti aivan lähekkäisissäkin vesistöissä. Pienet järvet ja lammet jäätyvät tavallisimmin lokakuun jälkipuoliskolla ja Inarijärven suuret selät marraskuun lopussa. Jääpeitteistä aikaa riittää yleensä kesäkuun alkupuolelle saakka.
Kuetsjärvi, joka kuuluu Paatsjoen valuma-alueeseen, sijaitsee vain 3 km:n etäisyydellä Venäjän ja Norjan rajasta. Järvi sijaitsee lähellä Nikkelin kaupunkia. Valtaosa Kuetsjärven alueesta on järvi-metsämaata, jossa on toisaalta alavia, vettyneitä alueita ja toisaalta vaarojen hallitsemia alueita. Petšenganikelin ilmansaasteet ja asukkaiden jätevedet päätyvät suoraan Kuetsjärveen aiheuttaen vesistölle vakavia haittoja. Pahiten saastunut alue valuma-alueella on Kuetsjärveen laskeva Kolosjoki.
Vätsärin erämaa-aluetta leimaa järvien, lampien sekä maa- ja kallioperän mosaiikkimaisuus. Inarin lahtien vuonomaisuus, kapeat järvi- ja lampiketjut sekä lukuisten pienten lampien ja järvien mosaiikki ovat osittain kallioperän ruhjeisuuden seurausta. Alueen joet ovat pääosin järvi- ja lampiketjuja yhdistäviä lyhyitä uomia. Valtaosa alueen järvistä on kirkasvetisiä, niukkaravinteisia ja vähähumuksisia. Alueen vesistöille on tyypillistä happamoitumisherkkyys, joka voi kuitenkin vaihdella huomattavasti aivan lähekkäisissäkin vesistöissä.
Jarfjordin alueelle on ominaista pienten järvien, koskisten jokien ja purojen runsaus. Jarfjordin tunturijärvet sijaitsevat noin 30 km Nikkelistä pohjoiseen. Jarfjordin tunturialuetta hallitsee kova kallioperä, jossa on vähäinen pintakerrostuma, mikä tekee järvet herkiksi happamoitumiselle. Järviin kulkeutuu myös jonkin verran meren suoloja ja ne ovat hyvin herkkiä sulattojen päästöille.
Lisätietoa raja-alueen ympäristön tilasta löytyy näiltä sivuilta sekä julkaisuissa:
Stebel, K., Christensen, G.N., Derome J. and Grekelä I. (editors). 2007. State of the Environment in the Norwegian, Finnish and Russian Border Area. The Finnish Environment 6/2007
Carolyn Symon (Environmental Editing Ltd) Paatsjoki-ohjelma – Yhteistyöraportti 2008
Puro-Tahvanainen, A., Zueva, M., Kashulin, N., Sandimirov, S., Christensen, G.N. and Grekelä, I. 2011. Pasvik Water Quality Report. Environtal Monitoring Programme in the Norwegian, Finnish and Russian Border Area
Ylikörkkö, J., Zueva, M., Kashulin, N., Kashulina, T., Sandimirov, S., Christensen, G., Jelkänen, E. 2014 Pasvik Water Quality until 2013
Puro-Tahvanainen, A., Aroviita, J., Järvinen, E.A., Kuoppala, M., Marttunen, M., Nurmi, T., Riihimäki, J., Salonen, E. 2013. Inarijärven tilan kehittyminen vuosina 1960-2009
Sivun kuvat: Lapin ELY (kaatunut puu), Esko Jaskari (vesistö)
